Päiväkirja

Syyria

 Kirjoittanut reissaajat - 18.04.2007 - 14:10
Päiväkirja >>

Syyria

Toisella yrittämällä rajanylitys Turkista Syyriaan onnistui ongelmitta. Rajan jälkeen oli kylttejä London-Capetown –reitille. Olimme siis jokseenkin oikealla suunnalla. Tankkaus ei tällä kertaa suurta lovea lompakkoon tehnyt. Dieselveron rajalla maksettuamme saatoimme nyt lompakon suuremmin keventymättä ostaa tankin täyteen. Seitsemän sentin litrahinta ei päätä huimannut.  Aamuauringon paistaessa ajelimme Latakiaan. Suunnistaminen kaupungissa oli kaikkea muuta kuin helppoa. Arabiankieliset opastekyltit eivät paljoa asiassa auttaneet. Parkkeerasimme auton ja kyselimme ihmisiltä missä olisi opaskirjasta valittu hostelli. Ystävällisen nuoren miehen avulla löysimme perille.

 

Latakian katukuvaa.

Latakiassa ei ulkomaalaisia paljon näkynyt. Kauppasaarto lienee osasyy asiaan. Täällä kuitenkin yhä vilkkaassa satamakaupungissa vallitsi islamilaiseksi liberaali tunnelma. Naiset pukeutuivat pääsääntöisesti länsimaalaisittain farkkuihin, ja huivit tai burkhat olivat vähemmistössä. ”Vilkam to Syria” –huutojen piirittämänä mekin saimme käveleskellä ympäriinsä. Englanninkielentaito loppuikin yleensä tähän tervehdykseen. 

Tutustumalla paikalliseen leipomoon näki, miten leipää tehtiin. Siinä sivussa aamiaiseksi mahantäydeltä tuoretta leipää. Leipuri Mahmut osasi autettavasti englantia. Hän kertoi ja näytti miten vedestä, hiivasta, suolasta ja jauhoista syntyy leipää ja kuinka kauppa käy.

Mahmut esittelee tuotteitaan.

Välimeren rannoilla olevat hotellit ja rannat olivat autioita. Rakennukset tyhjiä ja ihmisiä näkyi enemmän suurille alueille levittäytyneissä kasvihuoneissa. Tomaatti oli Latakian eteläpuolisen alueen hittituote.

Tuhansia hehtaareita kasvihuoneita.

Kaupat ja hotellit tyhjinä.

Crac des Chevaliers, emiiri Homsin alun perin vuonna 1031 rakennuttama uljas linnoitus, oli käymisen arvoinen paikka. Crusader-ritarit laajensivat linnoituksen 1200-luvulla linnan nykyiseen kokoonsa. Valloittamattomasta linnasta tuli lopen puolustajille piirityksen ansiosta vankila.

Korkeat muurit ovat estäneet monet tunkeiluyritykset.

Hartsa kiipeää nilkat turvoksissa.

Homsisssa vallitsi konservatiivisempi meininki. Tunnelma vastasi enemmän luostaria kuin suurkaupunkia. Pitkän etsimisen jälkeen ruokapaikka löytyi. Katukeittiön kebabversio oli herkullisin ja edullisin koko matkalla. 225 Syyrian puntaa neljästä ateriasta (reilu 3€).

 

Luostarimaista tunnelmaa Homsissa.

Abdul leikkaa kebaa.

Damaskoksessa, Syyrian pääkaupungissa, vallitsi täysi liikennekaaos kun saavuimme sinne. Kaksikaistaisesta tiestä saattoi hetkessä tulla neljä- tai viisikaistainen, suojatie muodostua jalankulkijoille kuin tyhjästä, palosireenin tai ambulanssin valot ja ääni lähteä viereisestä taksista. Tuntui kuin valot ja äänet olisi vastikään keksitty, niin paljon niitä oli liikkeellä. Liikenneympyröissä sisällä oli väistämisvelvollisuus tulevaan liikenteeseen nähden. Kuskilla ja kaikilla kolmella apukuskilla oli täysi työ pysyä menossa mukana. Väsyneenä marssimme johonkin hotelliin nukkumaan. Likaiset lakanat ja haiseva vessa sai meidät aika kärtyisiksi. Ei jaksanut vaihtaa heti majapaikkaa. Annettiin palautetta ja lakanat vaihdettiinkin pikaisesti. 

 

Rooman muurien ympäröimässä Damskoksen vanhassa kaupungissa oli paljon ihmeteltävää: kapeita kujia, moskeijoita, kirkkoja, tuhansia kauppoja, kahviloita, ja ravintoloita kaikkialla. Turisteja oli myös paljon. Farag myi yhdessä kaupassa suunnittelemiaan lasiteoksia. Hänen mukaan Syyriassa käy vuositain kokoajan enemmän ja enemmän turisteja. Irakilaisia pakolaisia hän arvioi olevan maassa ainakin seitsemän miljoonaa, eikä 1,2 miljoonaa, kuten virallisista lähteistä annetaan ymmärtää. Kansantaloudelle tämä on hänen mukaansa erittäin huono asia. Vuokrat ovat nelinkertaistuneet viime vuosina ja maailman vanhinta ammattia harjoittavat irakilaisnaiset kuulemma pilaavat myös syyrialaisten naisten maineen. Niin avointa kauppa ei kuitenkaan Syyriassa ole, että voisimme mitenkään vahvistaa kyseistä väitettä.

Farag puodissaan.

Syyrialainen uuni.

Tässä erikoisessa uunissa leivät heitettiin uunin kattoon paistumaan ja valmiit poimittiin koukulla suoraan asiakkaille. Mausteita oli joka lähtöön. Yksi katu oli täynnä maustekauppoja ja mausteisen tuoksu leijui vahvana ostajien sieraimiin. Toiseksi yöksi hostelli vaihtui muutamaa astetta tasokkaammaksi.

Maustevalikoimaa.

Toinen hostelli.

Seuraavaksi menimme Jordaniaan ja saavuimme sieltä Egyptiin. Pyramidien jälkeen kerromme lisää matkan vaiheista.

 

Takaisin