Päiväkirja

Khartum, Sudan

 Kirjoittanut reissaajat - 29.04.2007 - 02:38
Päiväkirja >>

Kurvasimme Khartumissa Etiopian suurlähetystön pihaan. Lappu luukulla. Yksi päivä odottelua lisää tässä kuumassa kaupungissa. Etsimme kauppakeskuksen ja valtasimme kahvilasta pöydän ilmastointilaitteen vierestä. Viileämpi ilma tuntui hyvältä 47 asteisen ulkoilman jälkeen.

Liikemies Yassirin ja hänen lääkäriystävänsä Mohammedin tapasimme hotellin pihassa. Edellisenä päivänä Yassir oli kutsunut meidät kanssaan syömään. Royal Broastissa nautimme friteerattua kanaa ja juttelimme. Miehiä harmitti, että ulkomailla kuva Sudanista on niin negatiivinen. Kuitenkin suurin osa ihmisistä on ystävällisiä ja suurimmassa osassa maata on hyvin rauhallista. Lisäksi maa kehittyy askel askeleelta kokoajan. Yassirin liikkeestä haimme skootterit alle ja lähdimme ajelemaan ja katselemaan kaupunkia. Vartin ajelemisen jälkeen joku mies moottoripyörän selästä käski  meidän ajaa tien sivuun. Selvisi, että hän oli armeijan palveluksessa, eikä ollut ollenkaan innostunut siitä, että meillä oli videokamera käytössä. Pitkään vieraanvaraiset isäntämme neuvottelivat hänen kanssaan. Meillä ei ollut oikeen mitään tietoa mistä oli kysymys, mutta tuli kuitenkin selväksi, että kuvaaminen loppuu tähän. Lähdettiin letkassa ajamaan kohti autoa passien tarkastusta varten. Tuomo kaivoi videolaukusta tupakka-askin esiin ja sitä tehdessään joutui nostamaan videokameran laukusta pois. Tämän huomattuaan sotilas luuli kuvaamisen taas alkaneen. Videokamera takavarikoitiin ja auton sijasta ajettiin armeijan varikolle. Meidät passitettiin pimeään huoneeseen odottelemaan. Tunteroinen istuskeltiin sudanilaisessa sellissä miettimässän maailman menoa. Jano siinä tuli, siten kuuma yhä oli. Lopen meidät kutsuttiin pihalle ja videokamera palautettiin. Ei videointia! Ei valokuvausta! Siinä meille kehoituksia. Meidän isännät olivat tapahtuneesta erittäin pahoillaan. Vakuutimme, että ei yksi tällainen kokemus nyt niin vaarallista ole, ja eihän tapahtunut heidän syytään ollut.  Heillekkään vastaavaa ei aiemmin ollut tapahtunut, joten yksissätuumin voitiin nauraa jutulle. Olivat katsoneet videoinnit ja todenneet, että niissä ei ole mitään negatiivista aineistoa länsimaihin lähetettäväksi. Hiukan kyseenalainen tapa valvoa positiivista Sudan-kuvaa, mutta maassa maan tavalla.   

   

Dakhla Oasis jäi taakse viikko sitten. Ajoimme yön läpi Assuaniin. Poliisien tarkastuspisteitä oli vähän väliä. Osa poliiseista toivotti vain hyvää matkaa, mutta toiset kyselivät tarkemmin aikomuksiamme ja halusivat nähdä passit. Välillä kyytiin hyppäsi poliisi tai kaksi ja he pääsivät sitten kyydissämme eteenpäin. Pari kertaa saimme ajaa myös poliisiauton saattelemana.

 

Assuanissa pysähdyttiin viettämään keskipäivän kuumin aika. Varjossa on mukavampi istua kuin kuumassa autossa. Ihastelimme Niilillä seilaavia purjeveneitä ja nautimme kylmiä virvokkeita. Väärään mielikuvaan perustuen teimme Assuanista pitkän turhan lenkin Abu Simbeliin. Tuli varmistettua, että maitse Sudaniin ei ole asiaa ja että muuta vaihtoehtoa ei meillä ole kuin laivalla Assuanista Wadi Halfaan. Abu Simbelissä kun ei ole satamaa.

Takaisin Assuaniin päästiin vasta saattueessa ajaen seuraavana aamuna. Viikon ainut laiva lähtee maanantaisin, joten emme olleet heti valmiita luovuttamaan, kun meille sanottiin, että laiva on täysi. Puoli kahdesta auringonlaskuun eli kello seitsemään ravasimme läpi erilaisia toimistoja: liikennepoliisille kaupunkiin egyptiläisten kilpien palauttaminen, rahaa varmuuden vuoksi lisää pankista, tulli, lipputoimisto ja lukuisa määrä muita nimettömiä toimistoja. Lopulta auto ajettiin pienempään laivaan ja me nousimme isompaan. Olimme matkalla Sudaniin.

Laiva oli tupaten täynnä. Ihmisiä ja matkatavaroita. Joka nurkassa, joka paikassa. Isoja laatikoita, säkkejä, ihmisiä, laukkuja. Mukana oli myös useita länsimaalaisia. Osalla autot odotti Wadi Halfassa kuskejaan, parilla oli mukana polkupyörät ja osa liikkui julkisilla. Yöpaikaksi löytyi alemmalta keulakannelta tyhjää lattiatilaa. Paikka vaikutti erinomaiselta. Makuupussit auki ja levyksi. Brittitytöltä juotiin vedet ja Tuomo joutui lyömään ylimääräisiä käsiä kauemmaksi reppunsa sisältä. Uni keskeytyy, kun jostain tulee vettä, kymmeniä litroja, kansi tyhjenee. Vain suomalaiset jäävät kannella olevien laatikoiden päälle nukkumaan.

 

Satamasta Wadi Halfaan kävelemme. Kilometrin matkalle taksi olisi maksanut saman, kuin yöpaikkamme karusta hostellista. Olkikatto päällä ja sementtiset seinät ympärillä. Ovi ei mene lukkoon, mutta ei ole ikkunassakaan kuin aukko. Keskiviikkona maahanmuuttovirastossa täytimme pakolliset muodollisuudet ja maksoimme kukin 35 taalaa siitä hyvästä, että saavuimme Sudaniin. Auton saaminen sisään maahan vei oman aikansa ja lisää rahaa. Illan alkaessa hämärtämään olimme kuitenkin valmiit jatkamaan matkaa. Valittiin reitiksi suorin mahdollinen, läpi tiettömän Nubian autiomaan. Hiekkaa, auringonlasku, hiekkaa, kiviä, hiekkaa, hikeä, hiekkaa, erikokoisia kiviä, hiekkaa, pölyä, hiekkaa, sähkölinja, hiekkaa, kukkuloita, hiekkaa, upottaa.. Moottori kävi erittäin kuumana ja auto oli välillä tunkattava ylös hiekasta. Keiteltiin boheemipataa ruoaksi. Rautatietä pitkin ajamalla voitiin väistellä upottavampia paikkoja. Aamuyöstä pysähdyttiin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Aurinko herätti kuitenkin nopeasti. Ulkolämpötila oli päivällä yli 45 astetta ja sisällä aina hiukan enemmän. Ikkunasta näkyi mitä hienoimpia hiekkarantoja. Vesi näytti kutsuvalta. Harmi, että ne kaikki olivat vain kangastuksia. Puolilta päivin tietön osuus oli jo loppu ja saavuimme Abu Hamediin. Vietimme varjossa siestaa pepsilasit kourassa. Asfaltoitu tie oli yhtä juhlaa autiomaan höykytyksen jälkeen. Illalla tieltä sivuun ja leiri pystyyn. 30 asteen lämpötila tuntui ihanan viileältä. Mahat täyteen ruokaa ja tähtitaivaan alle nukkumaan.

Khartum vaikutti autiolta. Perjantaisin islamilaisilla on pyhäpäivä ja kaupat kiinni. Kohtuuhintaista hotellia oli vaikea löytää. Useamman hotellin ja pitkän tinkimisen jälkeen yö maksoi 80 taalaa koko porukalta. Myös ruoka Sudanissa on kallista. Ihmetellä täytyy millä tavallinen kadunmies ruokansa maksaa.

Kun viisumit saadaan passeihin, niin matka jatkuu välittömästi kohti Etiopiaa.

Takaisin