Päiväkirja

Kasane, Botswana

 Kirjoittanut reissaajat - 26.05.2007 - 16:31
Päiväkirja >>

Suunnitelmiin tuli muutoksia, kun perehdyimme tarkemmin sääkarttoihin. Päätettiin olla menemättä Afrikan itärannikolle Namibiaan ja mennä sen sijaan Sambian ja Botswanan kautta Etelä-Afrikan länsirannikolle, jossa odotettavissa oleva sään pitäisi olla lämpimämpi ja vähemmän sateinen.

 Jatkoimme matkaa Iringasta Sambiaan yöpyen välillä yhden yön. Sambian rajalla aikaa kului useita tunteja meidän odottaessa virastojen lounastauon yli ja kierrellessä eri rahanvaihtopisteiden ja vakuutustoimistojen välillä parhaiden tarjousten perässä. Sambiassa viisumin voi maksaa vain yhdysvaltojen dollarilla, Sambian oma raha, kwacha, ei kelvannut.

 

 Mpikassa yövyimme siistissä hostellissa, jossa peti maksoi viisi taalaa. Mpikassa sai jonkin aikaa etsiä, ennen kuin löytyi pankki, joka vaihtoi euroja. Automaatteja pikkukaupungissa ei luonnollisestikaan ollut. Poliisi muistutti meitä siitä tosiseikasta, että Sambiassa autoissa tulee olla kaksi varoituskolmiota. Poliisin taskuun parikymmentä euroa ja matka jatkui.

 

Arvoimme hetken Eteläiseen Luangon kansallispuistoon johtavan tien risteyksessä. Kärrypolulta näyttävää tietä oli edessä jo ennen puistoa noin sata kilometriä ja puistossa saman verran. Mutta kun kerran täällä oltiin, niin ajamattomalta näyttänyt tie ei riittänyt pelotteeksi, vaan lähdimme kohti puistoa.

 

Kansallisuus velvoittaa..

 

 

 

Land cruiserille ja kuskille tie tarjosikin useita haasteita. Milloin piti kiertää tien yli kaatuneita puita, milloin ylittää virtaavia jokia tai suunnistaa miehenkorkuisen heinikon läpi.

  

 

 

Nukuimme yön puiston portilla ja aamulla lähdimme ajamaan läpi puiston. Eläimiä ei alkumatkasta paljoa näkynyt, mutta puisotn eteläosissa niitä olikin sitten sitäkin enemmän. Luangojoessa viihtyi satamäärin virtahepoja, jotka kuulemma ovat puiston eläimistä vaarallisimpia tappaen yöllisillä retkillään varomattomia tielläliikkujia. Ainakin ison eläimen veteen poistumisnopeus rannalta oli päätähuimaava. Hiekkaisilla rannoilla näkyi myös useita krokotiilejä päivää paistattelemassa.

 

 

 

Elefanttilaumat vaeltelivat pitkin puistoa. Välillä piti miettiä tohtiiko ihan vierestä ajaa, sen verran kookkaita nämä fantit olivat. Kuumassa helteessä elefanttien suihkuttelua katseli neljä kateellista, hikistä reissaajaa.

 

 

Pitkän päivän kruunasi se, että juutuimme auton kanssa vaarattoman näköiseen ojaan kiinni. Aurinko laski siinä kun mietimme miten savisesta ojasta sen auton saa pois. Alkoi yösafarit ja useitakin autoja pysähtyi katsomaan toivottomalta näyttävää uurastustamme savikossa. Yksi suomalainen tyttökin sattui safarilla paikalle. Vietettiin siinä tunteroinen katsoen kun heidän autostaan vaihdettiin rengas afrikkalaisin menetelmin. Lähistöllä piti olla useita kissapetoja, leijonia ja leopardeja. Kohdevalolla niitä sitten etsimme ja kuinka ollakaan, silmäpari tuijotti parin kymmenen metrin päästä meitä. Iso ja vaikuttava ilmestys. Meidän katselunautintomme lopetti toinen safariauto, joka ajoi pedon vähitellen kauemmaksi.

  

 

 

Toisen auton vetoavulla pääsimme irti savisesta ojasta ja ajoimme puiston ulkopuolella nukkumaan. Seuraava päivä ja yö siirryttiin Sambian toiselle puolelle Livingstoneen. Viktorian putoukset pitää kuulemma nähdä, jos vierailee Sambiassa. Päivän jälkeen emme olleet asiasta eri mieltä.

 

 

 

Kazungulan lautalla vaihdettiin valtiota. Botswanassa rajavirkailijat eivät tuhlanneet meidän, eivätkä omaansa aikaa liikoja. Kun kengät ja autonrenkaat oli desinfioitu ja leimat Carnetissä ja passeissa, oltiin alle puolessa tunnissa suorittaneet rajamuodollisuudet. Botswanan katukuvasta näkyi heti selvästi, että maa on Etelä-Afrikan kanssa Afrikan vauraimmat maat. Toisaalta ihmisten odotettavissa oleva elinikä täällä on tilastojen valossa 33 vuotta. Swazimaan jälkeen toiseksi mustin AIDS-tilanne maailmassa on erittäin järkyttävä. Ilman AIDSia odotettavissa oleva elinikä olisi tasoissa yhdysvaltojen kanssa (74v.), mutta nyt ennusteet vuodelle 2010 ovat vielä synkemmät eli 27v.

Lauantai on toivoa täynnä. Auringon kanssa yhtä aikaa ylös ja kohti Choben kansallispuistoa. Pari kilometriä hiekkatietä ja neliveto päälle. Kytkin ylös ja pahanenteistä korinaa. Vilkaisu auton alle ja pikadiagnoosi: irronnut vetoakseli oli tehnyt öljypohjaan reiän. auto hinaukseen ja Tuoppe ja Jantu likaamaan kädet. Meille jäi tämä toinen nakki..

 

 

Huomenaamuna uusi yritys Choben kansallispuistoon.

Takaisin