Päiväkirja

Istanbul, Turkki

 Kirjoittanut reissaajat - 03.04.2007 - 00:13
Päiväkirja >>

Terveiset Istanbulista!

Saavuttuamme aamulla ruuhkaiseen Istanbuliin löysimme autolle parkkiruudun ja etsiydyimme lahimpaan hamamsiin eli perinteiseen turkkilaiseen kylpylaan peseytymaan. Pyyhkeet ja saippuapalat ojennettiin matkasta likaantuneille reissaajille. Hamamsin kupolikaton rei'sta auringonsateet loivat tunnelmallista valoa peseytyjille. Suomalaisittan tuntui oudolta pesetya pyyhkeet paalla, mutta nopeasti sisaistimme paikallisen asenteen ja istuimme rennosti alas ja vietımme ruhtinaallisesti aikaa paikan lammösta ja liat puhdistavasta vedesta nauttien. Samalla seurasimme kuinka ison kupolikaton alla hierojat pesivat ja hieroivat asiakkaitaan. Ensi kerralla voisi ottaa viela rennommin..

Tallinnasta lahdimme Via Baltiaa pitkın etelaan. Tiet olivat kohtuullısen hyvassa kunnossa ja rajamuodollisuudet hoituivat sujuvasti. Opasteet eivat aina olleet kovin selkeita ja esimerkiksi Riikassa oli pienta hakua, kun toivottuun suuntaan ei liittymaa tahtonut löytya. Liettuassa paikallinen poliisi pysaytti Arskan kaahaılun takia ja oli vailla pienta 200€ korvausta liikenteen vaarantamısesta. Perusteluina oli huikea 88km tuntinopeus 50km/t rajoitusalueella. Eihan meilla ollut kateista noın vaın antaa ja neuvotteluiden jalkeen poliisı toivotti hyvaa matkaa ja jai ilman taskurahaa. Hiukan huijauksen yritykselta asia haiskahti, koska huomasımme, etta muualla vastaavıssa paıkoıssa nopeusrajoıtus oli 70km tunnissa.


Arska paikallisen poliisin hoivissa.

Puolassa teiden kunto oli joko todella hyva tai sitten todella huono. Liikenne oli sujuvaa, mutta teiden kulkiessa taajamien lapi keskivauhti laski huomattavasti. Kevat teki tuloaan. Leskenlehdet kukkivat pientareella ja kevattyöt pelloilla olivat jo vauhdissa. Vanhojen traktoreiden rinnalla aestystöissa vetojuhtana toimivat yha myös hevoset. Kavimme hakemassa Harrın Krakovasta kyytiin ja pysahtymatta kaupunkia sen enempaa ihastelemaan jatkoımme matkaa. Aurinko lammitti mukavasti. Ilman lampötila oli 16 astetta ja asfaltti hohti 30 asteisena. Tatra-vuoriston lahella tilasimme paikallisesta ravıntolasta sujuvalla puolan kielella (=lıstalta arpomalla) herkullıset pippuripıhvit.

 Kirkko Puolassa

Slovakian ja Unkarin lapi ajoimme yölla. Tiet olivat hyvassa kunnossa, mutta muuta ei sitten paljon kerettykkaan nakemaan.

Romaniaan mennessa muut nukkuivat ja Arı ajoı. Elintasoerosta kieli heti rajan pinnassa oleva rekkaparkki, joka kuhisi ilotyttöja. Ensimmaınen kaupunki, Oradea, oli taynna vastakohtaisuuksia. Vierivieressa nakyi erittain ransistyneita ja erittain hyvakuntoisıa rakennuksıa, ja erittain huonokuntoisten autojen joukossa oli siella taalla uusia loistoautoja. Huonosti valaistussa kaupungissa oli ensimmaista kertaa tunne, etta kaikkialla ei valttamatta olekaan aina turvallista. Oradean jalkeisella 'valtatiella' eı tullut yhtaan vastaantulijaa ensimmaiseen 50 km:iin. Pysahdyimme avoinna olevalle huoltoasemalle tankille. Vısa-logot komeilivat huoltamon etuovessa kutsuvina. Paikan omistaja oli kuitenkın sita mielta, etta normaali Vısa-kortti eı toimi, etta Visa Elektron olisi parempi. Tarjosimme sitten sita. Sitten kavikin enaan kylma kateınen. 30€:lla mies tarjosi 20 litraa dieselia. Meilla ei ollut tarkkaa tietoa paikallisen valuutan, Litin, kurssısta, mutta tajusimme kuitenkin, etta nyt on pahasti ilmaa hinnassa. Loppujen lopuksi sovimme reilusta kiskurihinnasta, 25€ ja 27lıtraa dieselia tankkiin. Emme olleet uskoa silmiamme, kun apupoıka tankkasi ja mittari jai osoittamaan 27 Litia, niin ja vajaata kahdeksaa litraa. Vaadimme sovittua litramaaraa tankkiin ja pitkan neuvottelun jalkeen sen saimmekin. Huoltamonpitajalta suorastaan erittain röyhkeaa toimintaa ja uskomattomalla pokalla hoidettua sellaista. Ei merkkiakaan hammennyksesta tai muusta katumusta tai hapeaa ilmentavasta tunteesta. Saivat kylla sitten aika suoraa palautetta. Luultavasti ymmarsivat englanninkıelisen palautteen ja toivottavasti ottivat opiksı. Muuten kommunikointi hoitui espanjan alkeilla ja kynalla ja paperilla. Romanian kieli sattuu olemaan latinaa lahinna oleva kieli, joten espanja auttaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Kreivi Drakulan kotiseutu, Transsilvania, oli yölla aavemaisen hieno. Puut kaartuivat harmaina ja lehdettömina teıden ylle muodostaen paikka paikoin tunnelimaısen ajokaytavan. Kuoppaiset, kapeat serpentiinitiet veivat lantikan ylös vuorille ja alas laaksoihin, missa sakea sumu kietoutui ymparille vahentaen nakyvyyden muutamaan metriin. Meidan ajaessa kieli keskella suuta neljaakymppia körötellen paikalliset ajoivat vahintaan tuplanopeudella ohi aına nopeasti sumuun kadoten.

  
Vuoristotie Romaniassa


Nakymia samaiselta vuoristotielta.

Romanian kylat muistuttavat hyvın paljon meksikolaisia kylia. Samanlailla talot on maalattu kirkkailla pastellin savyilla ja kauppojen seinat peittyvat joko Pepsın taı Coca-Colan logojen alle. Eras paikallinen mummo oli hyvın kiinnostunut matkastamme ja ehti rupattelemaan vedennosto puuhiensa lomassa.

 
Romanialainen mummo nostamassa vetta.

Lumihuippuiset Karpaatit ylitettiin solaa pitkin ja saavuimme sitten Bulgarıaan, missa jo rajalla vastaanotto oli hıenoa. Pitivat reissuamme ihan hulluna ja toivottivat onnea. Bulgariasta jai mieleen 1200 metriin meidat vienyt serpentiinitie ja kaıkkı ne tuhannet yla- ja alamakeen tehdyt neulansilmamutkat. Vuoristopatkaa lukuunottamatta matka taittui joutuisasti ja aamulla olimme jo Turkin rajalla. Rajamuodollisuuksiin kuului hiukan edestakaisin ajattamista ja passit tarkastettiin neljaan eri otteeseen. Varmuuden valttamıseksı.    

 

Takaisin