Päiväkirja

Istanbul - BurgerKing - Göreme

 Kirjoittanut reissaajat - 07.04.2007 - 15:59
Päiväkirja >>

Kiertelimme Istanbulia jalan. Istumisen jälkeen kävely tuntui mielekkäimmältä tavalta tutustua kaupunkiin. Beyazitin moskeija oli hyvin vaikuttava, niin ulkoa kuin sisältäpäinkin. Emme käyneet muissa kaupungin useista moskijoista. Kuuluisa Sininen moskeija oli kiinni, kun saavuimme sinne. Pitihän se käydä parissakin eri paikassa syömässä paikallisia kebab-erikoisuuksia. Hyvältähän ne maistuivat, mutta ihan odotuksiamme ei ruoka kuitenkaan vastannut – olimmehan kebabin luvatussa maassa, joten odotimme suomalaista kebabia maistuvampia annoksia. Illalla mietimme mitä seuraavaksi. Hiukan väsytti jo. Mietimme jäämmekö tutustumaan Istanbuliin kunnolla. Ehkä oikeaa Turkkia näkisi kuitenkin paremmin hiukan syrjempänä, maaseudulla, poissa suurkaupungin hälinästä. Enemmistö oli yksimielinen ja päivän levännyt kaasujalka painautui vaativana kohti Lantikan lattiaa.

Neuvonpitoa Istanbulissa

Oikea suunta..?

Beyazitin moskeija ulkoa

Beyazitin moskeija sisalta

Moskeija yövalaistuksessa

Suieymaniyen moskeija

Aasiaan. Istanbulista ulos. Moottoritietä kohti Ankaraa. Etsimme sopivan pysähdyspaikan ja pitemmittä puheitta kartturi ja kuski tekivät seuraa nukkuville seuralaisilleen. Unta ei tarvinnut odotella. Heräsimme puolenpäivän aikaan. Ajoimme viereiseen Burger Kingiin aamukahville ja päätimme samalla pitää nopean siivoustuokion. Saatuamme kamat autosta levitettyä viereiselle nurmikolle turkkilainen miesseurue tuli viereen piknikille. Joku seurueesta viittoi meitä liittymään joukkoon. Kohta maistelimme miesten eväitä ringissä heidän kanssaan. Juttua riitti vaikka miesten kielitaito oli varsin rajallinen. Lonely Planet- opaskirjan sanaston avulla yritimme vaihtaa lisää tietoa ja kartoista selvitimme asuinpaikkamme. Miehet olivat tulleet itäisestä Turukista, Erzurumin kaupungista, Istanbuliin. Erittäin kohteliasta porukkaa. Ja valokuvauksellista.

Harrin kielikoulu

Erzurumin miesten kanssa yhteispotretissa

Tuskin olimme päässeet jatkamaan kesken jäänyttä siivousta, kun paikalle kaartui pari pikkubussillista yliopisto-opiskelijoita. Ei kestänyt kuin pari minuuttia, kun meidät oli piiritetty uteliaiden miespuolisten opiskelijoiden toimesta. Kaikesta päätellen heillä oli hyvinkin hauskaa meidän kustannuksellamme. Emme vieläkään olleet oppineet turkkia. Ihmetytti, että yliopistossa opiskelevilla ei todellakaan ollut läntiset kielet hallussa. Muutamalla sanalla ja elekielellä kommunikointi oli kuitenkin vilkasta ja kohta oli pallopelit parkkipaikalla pystyssä. Naispuoliset opiskelijat jättäytyivät kunnioittavan välimatkan päähän, eivätkä sekaantuneet miesten peleihin muuten kuin silmillä. Opiskelijoiden täytyi mennä ja hyvästelyjen jälkeen saatiin vielä villit huiskutukset bussien ikkunoista. Arskalle jäi muistoksi yhden kaverin antama koru ranteeseen.

Arskan futiskoulu

Matka jatku moottoritietä kohti Ankaraa. Pian tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä pienemmillä teillä näkee enemmän ja vaihdoimme sellaiselle. Ihailimme jylhiä maisemia ja ajoimme läpi pikku kylien rauhallisesti maisemista nauttien. Pysähdyimme johonkin pikkukylaan kahville ja teelle. Nuori kahvilanpitäjä toivotti meidät tervetulleeksi ja taas juttua riitti, turkiksi. Rutiinilla saimme peruskuviot kuitenkin selvitettyä ja paikalliset ihmettelivät matkaamme. Kovasti olisivat halunneet tehdä meille myös ruoat, mutta meillä ei vielä ollut nälkä. Pyytäessämme laskua kahvilanpitäjät juttelivat keskenään ja me pohdimme samalla, että millaistahan turistilisää nyt kaavaillaan. Ennakkoluulomme osoittautuivat erittäin vääriksi. Nuori mies ei suostunut ottamaan maksuksi liiran liiraa.

Ystavallinen kahvilanpitaja tarjosi matkalaisille juotavat

Balikesírissä pysähdyimme syömään. Ari joi ensimmäistä ja viimeistä kertaa turkkilaista kahvia. Lämmintä ruosteista kraanavettä sakalla, oli Arskan kommentti. Samalla kävimme jaloittelemassa sulkeutumaisillaan olevalla torilla. Sen jälkeen suunnaksi määriteltiin Göreme. Onhan Oulussa Göremessä käyty pizzalla useammin kuin kerran, joten sitä paikkaa ei täälläkään voinut sivuttaa.

Torinakymaa Balikesírissä

Rekkamiehille varattu parkkipaikka 24h-huoltoaseman takana toimi yöpaikkanamme. Ensimmäistä kertaa camper-katto nostettiin ylös ja yläpedit todettiin erinomaisiksi myös todellisessa käytössä. Ankaran eteläpuolisella ylängöllä nukuimme 1100 metrin korkeudessa sikeästi. Suolajärvi, Tuz Gölü, osui sopivasti reitin varrelle. Nälkä alkoi vaivata ja poikkesimme Tatlariniin, jonne osoitti myös viitta ”Underground City”. Döner kebabin vahvistamana etsimme tämän maanalaisen kaupungin. Sisäänkäynti ei herättänyt suuria tunteita. Pieni ovi raunion kyljessä vaikutti hylätyltä ja ovi rempatti avoimena. Pimeä ahdas käytävä näytti päättyvän pieneen luolaan. Otsalampun valossa ihmettelimme matalaa tunnelia, jonne sitten uteliaisuuden voittamina kumarruimme sisään. Pimeä tunneli vietti voimakkaasti alaspäin. Kohta sinne syttyivät valot ja lasten äänet tulivat takaapäin. Paikalliset pikkunaskalit juoksivat käytäviä pitkin ja alkoivat johdatella meitä matalia, ahtaita tunneleita eteenpäin. Etureidet krampissa vääntäydyimme isompaan luolaan. Neljä nassikkaa jutteli meille turkiksi ja kädestä pitäen vei meitä luolastossa eteenpäin. Näki, että kyseessä oli yksi heidän parhaista leikkipaikoistaan. Pois mennessämme yksi lapsista jättäytyi aina jokaisen tunnelin kohdalla viimeiseksi ja muut sitten vetivät meitä kädestä pitäen eteenpäin. Lippuluukullekin oli ilmaantunut mies rahastamaan käynnistä. Maksoimme mukisematta vajaa kolme euroa nuppi ja hyvästelimme suloiset nassikat.

Yopyminen rekkaparkissa

Ylapeti parempi ko alapeti..? Lantikan ylahylly

Underground City -oppaamme

Saavuimme Cappadociaan. Göremen risteystä ennen mielenkiintomme vangitsi Uhisarissa valtavan kokoinen vuori, täynnä luolia ja vanhoja asumuksia. Piti käydä ihastelemassa tätä kalliolinnaa. Mitä erilaisimmat kalliomuodostelmat ovat alkuperältään tulivuorenpurkauksissa purkautunutta laavaa. Vesi ja eroosio ovat muokanneet maisemasta suurenmoista taidetta. Oman osansa ovat tehneet myös ihmiset. Varhaiset kristityt rakensivat pehmeään kiveen huoneita, aarrekammioita ja labyrinttejä. Göremessä kiertelimme hetken autolla ympäriinsä ja ihmettelimme kaupungissa ja sen ympärillä kohoavia valtavia laavakivipaaseja, joiden sisään oli rakennettu hotelleja ja kahviloita. Majoittauduimme Nomad Cave Hostelliin ja kävimme syömässä pizzaa paikallisessa ravintolassa. Ruoka oli erinomaisen hyvää. Nyt menemme laavakiven sisään nukkumaan ja huomenna tutustumme enemmän Göremen ihmeelliseen luontoon.

Uhisarin luolastoa

Keyhole

Termiittikeko..? :)

Takaisin