Päiväkirja

Göreme - Syyrian raja

 Kirjoittanut reissaajat - 12.04.2007 - 22:56
Päiväkirja >>

Göreme

 

Laavakiven sisään louhitussa huoneessa vietetty yö oli kylmä ja virkistävä. Kellon herättäessä aamukuudelta verhoja vedettiin sen verran sivuun, että havaittiin sankan pilvipeitteen olevan koko tienoon päällä. Kohta oltiin taas sikeässä unessa. Hostellin aamupalan jälkeen auton keula kohti Rose Valleytä. Aurinkoa ei näkynyt. Nopeasti kapea tie muuttui liian kapeaksi ajaa. Jalan noustiin ylemmäksi upeiden kivimuodostelmien reunustamaa polkua pitkin. Näimme miehen töissä viiniköynnöksiä leikkaamassa pienellä muutaman aarin kokoisella pellolla. Poikkesi aikalailla Pohjanmaan lakeuksista tämä maanviljely täällä. Mies puhui meille sujuvasti arabiaa ja ranskaa.  

 

Päädyimme Pyhän Johanneksen kirkkoon. Maanviljelijä-vahtimestari kertoi kuinka varhaiset ortodoksikristityt olivat asustelleet kukkuloilla noin tuhannen vuoden ajan 500jKr alkaen. Historian luennon lisäksi mies kertoi kuinka hän hakee vuosittain tarvitsemansa 6000 litraa polttoöljyä Irakista. Säästö on huomattava, kun diesel maksaa Turkissa hiukan enemmän kuin Suomessa ja Irakissa 5 senttiä litralta.

     

Kirkon vahtimestarin kanssa pepsillä. Taustalla alueen toiseksi vanhin kirkko.

Pyhän Johanneksen kirkossa on säilynyt osa maalauksista.

Rose Valley

 

Arska tetsaa

Göreme Open Air –museossa käynti jouduttiin unohtamaan. Vettä tihkuva taivas ja kurniva maha ajoivat meidät sisätiloihin syömään. 

 

Göreme Restaurant tarjosi ruoan lisäksi hyvät puitteet pitää sadetta ja rentoutua.

Ruoan jälkeen tervehti mies meitä kadulla ”terve!”-huudolla. Paikallisen ranchin ratsastusopas oli asustellut aikanaan Espanjassa ja siellä asuneilta suomalaisilta oppinut myös muutaman sanan suomea. Mies kertoi yhden jos toisenkin legendaarisen tarinan seuraavan parin tunnin aikana. Hän halusi ensin tarjota meille teet ja koska juttu luisti hyvin ja sade jatkui, niin jatkoimme tarinointia seuraavassa kahvilassa meidän piikkiin.

 

Jockey Özcan Rainbow Ranchilta.

Coppadociassa, ylhäällä vuoristossa, oli kylmää. Päätettiin ajaa välimeren lämpöön. Lumihuippuisten vuorten välistä laskeuduttiin lämpimämpiin maisemiin.

 

Oli nälkä, joten kun ravintolalla varustettu huoltoasema tuli mutkan takaa esiin, poikettiin sinne syömään. Ravintola oli tupaten täynnä. Tarjoilija kuitenkin löysi meille pöydän ja vei meidät istumaan. Samalla hän kysyi mistä olimme ja toi heti pöytään paikallista cay[tsai]-teetä juotavaksi ja kun sanoimme, että on nälkä, oli tilaus sillä suoritettu. Joku huomasi liikettä auton luona. Mies jynssäsi likaantunutta Land-Cruiseria puhtaaksi!  Kohta pöydässä oli herkulliset kebab-erikoisuudet. Kun lautaset olivat tyhjät lisää teetä kiikutettiin paikalle. Samalla tuotiin hammastikkuja ja ruokailijoiden käsille desinfiointiainetta kaadettiin käsienpesua varten. Jantu kaivoi tupakan esille ja jo oli mies antamassa tulta siihen. Välillä tarjoilijoita kävi kyselemässä mitäs miehiä olimme. Oltiin aika äimistyneitä palvelun nopeudesta ja laadusta. Pihalla meitä odotti kiiltelevä menopeli. Kamera esiin ja pesijä kuvaan mukaan. Samanlaisella ammattiylpeydellä jos jokainen tekisi hommansa, niin hyvinvointi olisi taattu asuinpaikasta riippumatta. Tippi yllätti pesijän, joka kuitenkin oli mallin hommista huomattavasti enemmän mielissään kuin pikku taskurahasta.

  

Sopivan näköistä 24-huoltoasemaa yötä varten ei meinannut löytyä. Ennen Antakyaa huoltoaseman vieressä olevassa ravintolassa näkyi liikettä. Kävimme kysymässä voisiko siinä pihalla nukkua. Sehän sopi. Nukkumaan ei tosin päästy vielä pitkään aikaan. Omistaja Yusuf tarjosi tsaijut ja juttua riitti pitkälle yöhön.

06.04.2007. Perjantaina  päätettiin vaihtaa autosta öljyt ja tehdä muita pieniä huoltotoimia. Nizeyn halusi vaihtaa öljyt. Meidän ei auttanut kuin katsoa vierestä, kun turkkilaiset häärivät auton ympärillä. Öljynsuodatin oli unohtunut matkasta, joten sitä Jantu lähti hakemaan Iskenderunistä parin paikallisen kundin kanssa. Jo viidennessä varaosaliikkeessä parin tunnin etsinnän jälkeen tärppäsi ja oikeanlainen suodatin löytyi. Auttamisenhaluisten turkkilaisten miehittäessä konepellin alustan, ei meidän auttanut kuin pyöritellä peukaloita. Intoa oli kundeilla hiukan liikaakin, koska lisäsivät öljyä ylen määrin, niin että sitä jouduttiin lopen poistamaan alapropun kautta.

 

Nizeyn vaihtoi öljyt ja kohta myös vaatteet.

 

Näppäilyä.

Auto saatiin taas iskuun ja oltiin valmiina lähtemään. Kävi kuitenkin selväksi, että kundit olisivat loukkaantuneet pahasti jos olisimme heti lähteneet liikkeelle. Ravintolan keittiössä meille näytettiin turkkilaisen keittiön salaisuuksia. Turkkilaisten kanssa kävimme sitten hengailemassa Antakyan illassa ja pitkän päivän uuvuttamina vietimme toisenkin yön samaisella parkkipaikalla.

 

Jantu opettelee leipomaan.

Pikku kylässä olimme yleinen ihmetyksen aihe. Väkeä riitti ja yksi jos toinenkin halusi tarjota teetä. Käytiin katsomassa emutarhaa ja syötiin paikallisen rekkakuskin kanssa. Jatkuvan huomion keskipisteenä oleminen ja käsillä puhuminen alkoi rasittaa.  Suomalaiselle ei sovi se, että oma rauha puuttuu. Siksi oli juhlaa päästä taas tien päälle. Antakyassa kävimme shoppailemassa ja suuntasimme sitten kohti Syyrian rajaa. Rajanylitys ei onnistunut ensimmäisellä yrityksellä. Viisumeihin, auton vakuutuksiin ja diesel-veroon tarvittiin yli 300 € käteistä ja eihän me oltu varauduttu tuollaiseen summaan. Ei auttanut kuin ajaa takaisin 50km lähimmälle automaatille Antakyaan.  

 

 

Ostoksilla bazaarissa. Kauppias, oppaat ja pojat yhteispotretissa onnistuneiden kauppojen jälkeen.

Mercedes Benz Limousine Lang. Tunnelmaa seitsemänkymmentäluvulta.

 

Heikki emutarhassa vahtikoiran kanssa.

 

Rekkakuski Ahmet Ozkaya tarjosi meille ruoat. Kahden lapsen isän kanssa juteltiin pictionaryllä pitkään.

Takaisin