Päiväkirja
Egypti, Dakhla Oasis |
Kirjoittanut reissaajat - 21.04.2007 - 17:21 |
Lauttamatka Egyptiin osoittautui kalliiksi, kylmäksi ja epämukavaksi. Lautta oli vanhaa tanskalaista perua ja mitä ilmeisemmin todettu pohjoisilla vesillä merikelvottomaksi. Ihmisiä lojui ympäriinsä pienessä aulamaisessa tilassa jonka nurkkaan oli ahdettu kanttiinin virkaa toimittava tiski. Lattioilta ja penkeiltä ei neljälle matkalaiselle tilaa löytynyt joten maleksimme ympäriinsä yläkannella. Yllättäen törmäsimme siistiin ja tyhjään ravintolatilaan jonka ovessa komeili lappu ”Crew only”. Livahdimme ovesta sisään ja kävimme levolle ravintolan nahkasohville. Satamassa heräsimme hampaat kalisten lukuisten asennon korjausten ja lämmittely-yritysten väsyttäminä.
Egyptin rajamuodollisuudet sujuivat yllättävänkin helposti, vaikkakin äärimmäisen hitaasti. Kuulemamme huhut hankalista tullimiehistä osoittautuivat aivan päinvastaisiksi. Ystävällinen satamapoliisi kulki mukanamme toimistosta toimistoon ohi pitkien jonojen. Satamalaitoksen suurin ongelma näytti olevan äärimmäisen huono organisointi. Useiden eri rakennusten ja nukkuvien tai tauolla olevien virkamiesten odottelun jälkeen, saimme viimein Egyptin keltaiset rekisterikilvet fin-kilpien päälle. Kaikessa joustavuudessaan koko show otti noin neljä tuntia.
Karun kaunis Siinain niemimaa ylitettiin silmät puoleksi ummessa. Kuskia vaihdettiin tunnin sykkeellä. Tunnelma autossa oli väsynyt. Pysähdyimme Kairon kupeessa miellyttävän näköiselle Smile huoltoasemalle. Kasasimme tiskille neljä täytettyä patonkia, juomat ja pari tupakka-askia .hinta oli yllättävät 163 Egyptin puntaa. Vähäiset käteisvaramme jäivät kolme puntaa vajaaksi ja jouduimme palauttamaan yhden juoman. Väsymys vaihtui ärtymykseksi kun Heikki huomasi seuraavan asiakkaan maksavan vastaavista patongeista puolta pienemmän hinnan. Hinnan pudottaminen kohtuulliseksi vaati pitkän neuvottelun paikalle tulleiden asiakkaiden ja työntekijöiden kanssa. Omistajan mielestä oli aivan luonnollista veloittaa turisteilta tupla hinta. Lopulta kassapoika palautti meille 60 puntaa.
Haimme Tuopen Kairon lentokentältä ja ajelimme Lonely planetin opastuksella keskustassa sijaitsevaan hotelli Lunaan. Sudanin viisumeiden hankkimiseen meni seuraavina kahtena päivänä iso osa ajasta. Suomen suurlähetystöstä saatiin viisumeihin tarvittava puoltokirje passien vahvistukseksi. Kiitokset ja terveiset Martille ja Irmalle. Ne kuitenkin myönnettiin 75€:n kappalehintaan. Harrilla alkoi turvonneet jalat kolottaa siinä määrin, että hän lähti tutustumaan paikallisen sairaanhoidon tasoon ennen lähtöään takaisin Suomeen.
Näyttelijäliikemies Muhammed tapasi erittäin epäystävälliset matkustajat KFC:n edustalla. Viileän vastaanoton syynä olivat pari onnistunutta huijausta. Egyptissä kauppiaat keksivät mitä merkillisimpiä tapoja hankkia asiakkaita kauppoihin. Kun kaksi kertaa on opastettu ruokapaikan sijasta haistelemaan partavesiä, voi kuvitella, ettei piittaa seuraavasta lähestymisyrityksestä. Erityisen sinnikkäänä sissinä Muhammed voitti luottamuksemme ja ajauduimme keskustan puistoon kahvittelemaan. Myöhemmin illalla seuraamme liittyi Muhammedin henkilökohtainen opettaja, Egyptin kansallisteatterin johtaja. Ilta kului hyvin kulturellin keskustelun merkeissä pikkutunneille asti. Muhammedin johdattamina saimme tutustua aitoon egyptiläiseen elämän menoon. Vietimme puolitoista vuorokautta Kairon esikaupunkialueella sijaitsevalla Muhammedin asunnolla. Pelailimme pihalla biljardia, istuskelimme kahviloissa ja nautimme kyllästymiseen asti ilmaista teetä ja kahvia, jota kaikki uuden ystävämme tutut halusivat meille tarjota.
Harri palasi keskiviikkona sairaalasta vähemmän turvonneiden jalkojensa kanssa 1300€:a köyhempänä, joten koko porukka oli lähdössä katselemaan pyramideja. Land Cruiseriin mahtui vielä meidän viiden lisäksi australialainen Ali. Opaskirjan mukaan alueen piti olla auki puoli kahdeksaan, mutta se olikin mennyt kiinni jo neljältä. Opaskylttien ja lipputoimiston sijaan törmäsimme kymmeniin kamelikyytien ja hevoskyytien tarjoajaan. Ilmaiseksi mainostetun testiajon jälkeen saimme vihaisia kuskeja peräämme, koska emme yllättäen maksaneet ilmaisista kyydeistä mitään. Yksi huijarin oloinen mies johdatti osan porukasta pyramidien luokse. Pääsivät katsomaan auringonlaskun ihan pyramidien juurelta ja maksamaan poliiseille pienet lahjukset. Toiset jäivät katsomaan pyramidien edessä esitettyä äänivalo-showta. Hienon esityksen aikana kertaantui pyramidien historia, ja antiikin ihmeitä pystyi ihailemaan erilaisissa valaistuksissa.
Pyramideiltä lentokentälle ajellessamme pysähdyimme tankille ja samalla ajattelimme käväistä kahvilla viereisessä kuppilassa. Kävi ilmi, että paikka oli moottoriurheiluhenkinen kahvila, joka oli juuri avannut ovensa. Omistajaa jututettiin ja hän halusi tarjota suomalaisille pullakahvit. Ei meillä ollut mitään sitä vastaan. Seinillä Häkkisen ja Räikkösen kuvia ja omistaja, itsekin kilpakuski, tiesi moottoriurheilusta paljon. Annettiin lähtiessä vielä nopeasti kyhätty lista kaikista muistamistamme suomalaiskuskeista. Ehkä ensi kerralla seiniltä löytyy lisää suomalaisten kilpakuljettajien kuvia.
Harri saateltiin lentokentälle ja ajelimme vielä Muhammedin kämpille hyvästelemään tutut. Illanvietto venyi aamuun. Nukuimme muutaman tunnin siellä ja kävimme aamupäivällä syömässä. Pikkukaupungin kaduilla oli paljon väkeä. Nyt on jotain käsitystä miltä Korkeasaaren apinoista tuntuu, kun kaikki tuijottaa.
Saharaan. Tuntui hyvältä olla taas liikkeellä. Hiekkaa, kivikkoa ja kallioita oli loputtomasti. Huoltoasemalla ei myyty dieseliä, vaan ainoastaan bensiiniä. Seuraavalle pääsimme ja täytimme samalla myös kaikki jerry-kannut. 160 litraa jos on aina tankilta lähtiessä, niin luulisi seuraavalle toimivalle asemalle pääsevän. Bahariyya Oasissa sijaitsevan Bawitin kaupungin liepeillä Ahmed’s Safari Camp toivotti meidät tervetulleeksi. Pingispöytä tarjosi hyvää vaihtelua istumiselle.
Bawitissa muona– ja juomatäydennyksen suoritettuamme matka etelään jatkui. Ympärillä oli kokoajan vaihtelevaa aavikkomaisemaa. Välillä piti poiketa tieltä autiomaan puolelle. Kerrassaan hienoja maisemia ja upeita offipätkiä!
Aurinko laski. Autot tulivat vastaan pelkät parkkivalot päällä. Meidän tapaamme ajaa vastaan lyhyet ajovalot päällä reagoitiin jatkuvalla vilkuttelulla. Rekka tuli vastaan ja vaihdoimme lyhyet päälle. Eteen kuin tyhjästä ilmestyivät parit aasien vetämät rattaat. Tuoppin nopeat refleksit pelastivat muutaman ihmisen hengen. Pidimme edelleen linjamme ja ajoimme autoja vastaan vähintään lyhyet ajovalot päällä. Aaseja oli sen verran runsaasti tiellä.
Poliisien tarkastuspisteitä oli noin 60 kilometrin välein
Tieltä sivuun hiekkaa kyntäen. Nuotio palamaan ja juhlamokat tulelle. Folioon käärittiin perunasipulipaprikakalaannokset ja ne asetettiin hiilille paistumaan. Herkullisen ruoan jälkeen öistä Saharan tähtitaivasta kelpasi makuupusseista ihastella. Laskettiin lampaiden sijasta tähdenlentoja. Aurinko nousi ja herätti. Banaanit poskeen ja baanalle. Dakhla Oasissa Abu Mohamed Restaurantissa aamukahvilla. Ravintolan erikoisuutena on 12 täyttä vieraskirjaa erimaalaisten matkalaisten kirjoituksia 18 vuoden ajalta. Mielenkiintoista luettavaa. Täältä löytyy myös toimiva nettiyhteys, poikkeuksellista näille leveysaseille.
Takaisin
Navigaatio
Kieli
Mainos
