Päiväkirja

Durban, Etelä-Afrikka

 Kirjoittanut reissaajat - 08.06.2007 - 11:24
Päiväkirja >>

Durban, Etelä-Afrikka. Muutama päivä on kulunut Durbanissa. Banana Backpackers kaupungin keskustassa, lähellä Intian valtameren aaltoja on tarjonnut hyvät puitteet lomailulle. Surffauksenopettelun ja biljardin peluun lisäksi muut hostellin asukkaat ja työntekijät ovat pitäneet huolen siitä, että ei ole ollut kiirettä jatkaa matkaa.

Botswanassa auton öljypohja saatiin hitsattua ja auringon noustessa ajelimme Choben kansallispuiston portista sisään.

Leopardikalliota kiertäessämme yllätimme leijonat ruokalevolta. Nuori elefantti oli päätynyt ateriaksi. Pysähdyimme tielle siten, että naaras ja uros leijona vasemmalla puolellamme ja kaksi urosleijonaa lisää oikealla puolellamme, kaikki alle kymmenen metrin päässä meistä. Kylläisiä eläimiä ei paljon yksi Land Cruiserillinen suomalaismiehiä kiinnostanut. Hyvä jos päätään vaivautuivat nostamaan. Toinen auto tuli vastaan ja meidän oli väistettävä ajouran ulkopuolelle. Kova posahdus renkaan puhjetessa laittoi hiukan virtaa leijoniin. Mikäs niitä oli siinä ihastellessa. Jostain syystä ei kuitenkaan houkuttanut tuon puhjenneen renkaan vaihtaminen siinä paikassa. Ajettiin muutama sata metriä kallioiden toiselle puolelle töihin. Olikin hyvä aika huomata, että tunkki puuttuu. Jollekin oli ilmeisesti edellisenä yönä kelvannut meidän puskuriin lukitsemamme maastotunkki. Siinä sitten pyörittelimme peukaloitamme toivoen, että leijonat olivat jo riittävän kylläisiä.

Vastaantulevalta pariskunnalta lainattiin pieni tunkki ja sen avulla saatiin kaikki neljää pyörää taas toimimaan. Ajoimme takaisin leijonien luokse. Ruokalevolta oli päästy taas elefantin kimppuun. Emme kuitenkaan voineet jäädä katselemaan kovin pitkäksi aikaa, koska luonnonpuistosta piti päässä pois ennen sulkemisaikaa. Ei ihan siihen mennessä ehditty, niin paljon oli nähtävää ja hitaasti ajettavia huonokuntoista tietä, mutta ulos puistosta kuitenkin päästiin ja ennen puolta yötä olimme jo Maunissa. Etelä-Afrikkalainen pariskunta, jolta lainasimme tunkkia, tosin väitti, että matkaan kuluisi neljä päivää. Mutta jos meidän kuusi tuntia vastaa heidän neljää päivää, niin samapa se.

Yöllä ajamista ei Botswanassa voi suositella. Maan kaksi miljoonaa villiaasia ja lukuisat vapaana olevat hevoset ja lehmät tekevät siitä erittäin vaarallista. Isot tiet ovat hyväkuntoisia ja niiden varsilla on P-paikkoja. Valitsimme yhden ja nukuimme muutaman tunnin. Reitti Botswanan läpi oli suhteellisen yksitoikkoista – hyväkuntoinen asfaltoitu tie kulki läpi loputtomalta tuntuvan pensasaron. Nopeusrajoitus 120km/h vaihtuu 80km/h:ssa aina kylien kohdalla. Yksi merkki jäi huomaamatta ohitustilanteen takia ja eiköhän poliisi siitä ollut heti sakkoa kirjoittamassa. Aluksi töykeiltä vaikuttaneet sinivuokot muuttuivat mukaviksi miehiksi pikku rupattelutuokion jälkeen ja eivät siitä sitten mitään veloittaneet, johtuen pääasiassa siitä, että olimme viisaasti tuhlanneet kaikki botswanan pulat hyvissä ajoin ennen rajaa, joten ei ollut millä maksaa.

Rajanylitys meni helposti ja autovarkaiden lempikaupunki, Johannesburg, ohitettiin ongelmitta. Seuraavana aamuna olimme jo Durbanissa.

Eilen joku kehveli kävi nappaamassa meidän repun rannalta ja sen mukana yhden lompakon, kameran, videokameran ja sen sellaista. Osa oli surffaamassa, yks makoili repun vieressä ja yks oli ostamassa juotavaa läheisestä kioskista. Kehveli näki tilaisuutensa ja käytti sen. Jollakin oli isompi nälkä – tai riippuvuus. Ei kuitenkaan vedä vertoja röyhkeydessä varkaalle, joka on jo kahdesti käynyt varastamassa pyörätuolin jalattoman miehen alta meidän hostellin alakerrasta.

Tänään vielä taistellaan hiukan aaltojen kanssa, pakataan kamat ja jatketaan kohti Kapkaupunkia. Välissä on tarkoitus käydä ainakin Jeffery’s Bayssa.

Takaisin